Kevään odottelua..

Meillä teatterilla alkaa kevään odottelu jo heti tammikuussa. Vaikka tänä vuonna talvesta emme juurikaan ole saaneet nauttia, on kesä meillä jo vahvasti mielessä. Sen kai herättää ne kaikki suunnitelmat, jotka alkavat nousta esiin esityslistalta aina alkuvuoden kokouksissa.

Kun sitä suunnittelee tulevia tuntuu, että aikaa on rajattomasti. Että kiire on tuntematon käsite. Mutta sen huomaa heti. Vaikka meillä on sylin täydeltä aikaa, alkaa takaraivossa pistelemään ajatus, kuinka tämäkin olisi jo pitänyt tehdä. Tai kuinka myöhässä jälleen olemme tämänkin projektin kanssa. Aika on todella laaja käsite. Sitä on, vaikka muille jakaa ja sitten sitä ei olekaan. Ja aina se unohtuu. Vaikka kuinka koitamme suunnitella sen tehokasta käyttöä, tulee kiire istumaan kahvipöytään. Onkohan se vieras, josta emme koskaan pääse eroon?

Tietenkin. Kun puhumme kiireestä ja siitä, että olemme myöhässä tarkoitamme joka vuotista rytmiä. Näinhän se aina menee, suunnitteli asiat miten tahansa. Olipa sitten post-it -lappuja tai timetable magneeteilla jääkaapin ovessa, kiire muistuttaa. Ja usein se on kyllä hyvä asia. Tehokkuus kasvaa huomattavasti, kun aikataulut painavat päälle varovasti olkapäillä istuen.

Joten kevät. Me ollaan valmiita. Tulehan jo..

Share on facebook
Share on twitter
Share on google
Share on whatsapp
Share on email

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös