Käsikirjoitus

Se ehkä suurin työ. Joka alkaa heti vuoden vaihteen jälkeen. Tai oikeastaan jo ennen uutta vuotta se otetaan puheeksi. Kuka kirjoittaa, koska se ottaa aikansa aloittaa. Se vie päiviä, viikkoja. Joskus se vie myös toivon ja uskon, mutta kun pääsee vauhtiin, se vie mukanaan. Mutta on silti pakko todeta. Työnä se on valtava.

Meillä täällä Lapin Patolampiteaterilla käsikirjoitus ja ohjaus on aina ollut itse toteutettu. Ja niin me teemme myös tänäkin vuonna. Se on jo 24 vuoden jälkeen oikeastaan yksi iso asia, joka meidät erottaa monista muista. On myös hienoa ajatella, että yleisö näkee jotakin täysin uutta. Jotakin, jota kukaan muu ei ole ennen tehnyt. Ja kun kesä päättyy. Kun näytökset loppuvat, jää kesäteatteriesitys kaikkineen historiaan. Sitä kun ei enää uudestaan voi nähdä. Ja se antaa mielestämme oman vivahteen tähän tekemiseen. Noin kaksitoista näytöstä ja tiedämme, että me emme enää tapaa. Emme astu enää uudelleen samoihin kulisseihin. Eikä astu kukaan muukaan.

Työ, jonka käsikirjoitus ottaa, on valtava.

Käsikirjoituksen kirjoittaminen jatkuu aina alkuvuodesta kevääseen asti, jolloin me yleensä tiedämme roolit, tarvittavan näyttelijöiden määrän sekä sen, kuinka moni vanhoista näyttelijöistä jatkaa rivistössä. Muutoksia kaartiin tulee aina, mutta se ryhmä, joka on kulkenut jo kauan mukana, pysyy yleensä samana. Yleensä. Se on sopiva sana, koska kukaan ei koskaan tiedä mihin elämä aina seuraavana vuonna kuljettaa. Mutta sen verran me olemme oppineet. Vaikka se tuttu kasvo ei lavalla näykään, on toiminta aina toivottanut tervetulleeksi mukaan muuhun toimintaan, jota todellakin on paljon lavan ympärillä. Me emme koskaan sulje ovea kenenkään edestä. Aina löytyy työtä ja tehtävää, jos aika vain niin antaa periksi. Ja sekin on yksi monista syistä, minkä takia juuri Patolampiteatteri vie mukanaan. Ja voimme kyllä todeta, että vaikea se on kokonaan päästää irti. Sen verran aina kesässä ehtii, että muutaman kerran nyt ainakin … jotakin..

Mutta nyt. Tätä kirjoittaessakin tiedämme, että käsikirjoittajien näppäimistö näpyttää farssimaista tekstiä. Kuten myös moni malttamaton teatterin toimija toivoo, että kuulisi jo jotakin. Näkisi lauseen, repliikin tai vuorosanan, joka mahdollisesti avaisi kevään prokkista. Maltetaan, koska kirjoittajien huumori ei aina riitä siihen loputtomaan uteluun ja kyselyyn. Jota silti tehdään, mutta jotenkin hienotunteisen varovasti. Se kyllä varma. Kun kuulee kuinka käsikirjoittajat ovat aloittaneet projektin, alkaa sitä ihan itsekin jo miettiä minne tarina meitä tänä kesänä kuljettaa.

Share on facebook
Share on twitter
Share on google
Share on whatsapp
Share on email

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös