Kaipuu lavalle!

Kaipuu teatterilavalle kasvaa aina kesän mittaan. Tänä vuonna tuota suurta iloa tuova toiminta on tauolla, joka tekee teatterilaisen sydämeen suuren kolon. Vaikka poikkeuksellisen kesän, rajoitusten ja päätösten merkitystä emme väheksy, on silti jotenkin haikea katsella kesää ja hiljaista teatteripaikkaa.

Juhannus. Se on ollut meille aina se tietynlainen välietappi kesäteatterin tekemisessä. Olemme pitäneet tuon, jonka jälkeen on aina alkanut se viimeinen ja jännittävin harjoittelujakso. Sen tunteen voi edelleen tuntea mahan pohjassa. Super ihana, kutittava, jopa pelottava. Se tunne on jotkain, jota tänään kaipaamme.

Mutta. Elämä on siitä jännä, ettei se aina kerro mitä sillä on meidän varalle. On vain mentävä eteen päin ja luotava katse kohti asioita, joihin voimme vaikuttaa ja jotka odottavat meitä tulevaisuudessa. Vierivä kivi ei sammaloidu, sanotaan, ja siinä on kyllä totuus. Me emme voi jäädä murehtimaan sitä, mitä meillä ei ole. Meidän on mietittävä, mitä kaikkea meillä on vielä edessä.

Share on facebook
Share on twitter
Share on google
Share on whatsapp
Share on email

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös